Kalastaja Harri

Enköhän minä ole ollut kalastaja koko ikäni. Pienestä pitäen on pitänyt päästä joelle viskaamaan viehettä. Pienenä pojankloppina sitä kalastin isäni kanssa enimmäkseen Kitisen Pietarinnivasta ja Kelukoskesta. Pietarinniva oli aikoinaan todella hyvä harripaikka, nyttemmin ruoppausten yms. johdosta paikka ei ole läheskään huippuaikojen veroinen. Mieleeni tulee pari todella antoisaa kalastuspäivää Pietarinnivalla. Eräs kesä oli mummolaani tulossa oikein Ameriikan sukulaisia, ja heille piti saada jotain suolaista suuhunpantavaa. Mummi sitten keksi, että savustettua harriahan sitä on mainio tarjota. Minä painelin joelle kalastamaan perholitkalla harreja savustuspönttöön. Silloin harjuksen alamitta oli 25 cm. Parin tunnin aikana sain n. 50 mitantäyttävää harjusta, jotka savustettiin Amerikan sukulaisille. Hyvinhän nuo meni kaupaksi. Toinen tapaus oli sitten, kun olin isäni kanssa Pietarinnivalla perholitkalla kalastamassa. Sen illan aikana, taisi vierähtää kahteen asti yöhön, mitä kalastettiin saatiin yli kaksisataa harjusta, oli seassa muutama pikkutaimen ja kirjolohi, suuri osa mitantäyttäviä.

Mie mummolan pihassa vuonna 1981, Harjukset Pietarinnivasta Kitisestä

Kalastukseni on keskittynyt enemmän harrin ja taimenen pyyntiin. Haukiakin tulee silloin tällöin pyydettyä, siltähän ei voi välttyä. Ennätysharreistani löytyy kuvat Suurimmat harjukset osiosta. Tarkoitus on käydä kesäisin hyvillä harjusjoilla, joista sitten pyrin tekemään juttuja tänne nettiin. Ennätys taimenen sain Meltausjoelta vuosia sitten. Taimen painoi 3.8 kg. Punnitus tosin tapahtui, kun kala oli jo suolistettu ja se oli matkannut muovipussissa pyörän kyydissä n. 70 km. "Papukalahan" se oli, mutta kyllä se tuntui hyvältä saada maalle, kun silloiset kalastusvälineeni olivat vielä mallia "Mikki hiiri".

Minä ja Tommy, taimenet 3.8 kg ja 2.5 kg

Isäni ja serkkujeni Tommyn ja Miikan kanssa olen käynyt muutamia reissuja pienillä tammukkapuroilla kalastamassa mato-ongella. Siinä on se oma viehätyksensä, kun sääskien keskellä narraa, tuota purojen valtiasta. Suurin tammukka taitaa olla Raudanjoelta saatu 35 senttinen. Aikojen saatossa on perholitka vähitellen vaihtunut perhovapaan. Isäni tosin ei ymmärrä koko perhovapa hömpötystä. Kerran sitten piti todistaa, että perhovavalla saa aina isomman kalan kuin litkalla. Sitä sitten testattiin Kitisellä yksi ilta, isällä perholitka ja minulla perhovapa. Kauan oli isällä isoin harjus, mutta lopussa kuittasin voiton itselleni hitusen yli 30 senttisellä harrilla. Alussa perhovavan käyttö tuotti paljonkin vaikeuksia, milloin oli perho puussa, milloin lakissa. Nyttemmin heitot jo onnistuu paremmin, mutta paljon on vielä opettelemista. Välineeni eivät ole mitään parhaita, mutta ovat minun kalastukseen sopineet aivan mainiosti. Daiwan perhokelani sai Erä-lehden arvostelussa aikoinaan yleisarvosanaksi, "Sopii hyvin jänisräikäksi" =).

Muistan erittäin hyvin ensimmäiset pilkkikisani. Ne pidettiin Sattasessa, Kitisellä. Ikääni en ihan tarkkaan muista, mutta olisinko ollut 6-7 vuotta. Kisan aikana sain vain yhden kalan, mutta se oli sen verran iso, että olisin voittanut sillä jokaisen sarjan. Kala oli 375 grammainen harjus. Siitä sitten innostus pilkkimiseen alkoi. Pilkin talvisin melko usein, parhaimmiillaan vuodessa tuli käytyä yli 20 kisassa. Yleisessä sarjassa ei ole vielä tullut mainittavaa menestystä. Kisaennätys on 10890 g ahventa Pälkänevedeltä. Rovaniemen seudulla pilkin pääasiassa Kemijoessa, josta tulee pientä ahventa ja särkeä ja tietysti niitä kiiskiä. Olkkajärvellä aion alkaa käydä useamminkin, se on suht iso järvi, jossa on paljon isojakin ahvenia. Sodankylän läheltä löytyy erittäin hyviä paikkoja, joissa on isojakin ahvenia. Nyttemmin on tullut opeteltua Tampereella värikoukkupilkinnän saloja. Jo seitsemänä peräkkäisenä keväänä on ollut perinteenä käydä Kilpisjärven kalotti pilkkikisoissa, tai pitäisikö sanoa arpajaisissa. Pilkkiminen ei ole siellä se tärkein vaan loistava tunnelma ja ilma on ollut useasti todella upea, kuten kuvasta näkee (Antti ilman paitaa).

Miikka, minä ja Antti

On sitä tullut käytyä välillä verkoillakin, vaikken siitä niin perusta. Joskus on tullut saalista ihan hyvin toisinaan taas ei. Verkolla kalastamisessa ei minusta ole sellaista hohtoa kuin urheilukalastuksessa, siksipä verkkokalastus on minun osaltani jäänyt vähäiseksi. Alempana on pari kuvaa verkolla saaduista kaloista. Toinen kuva on vuodelta 1983, saalis on Kitisestä yhden yön ajalta. Kuvassa on minun lisäkseni pappani, nykyään hän kalastelee taivaallisilla vesllä. Toisen kuvan siialla on painoa hitusen alle 2 kiloa ja pituutta on n. 56 cm. Saamapaikka oli Sattasjoki.

Minä ja pappa vuonna 1983 Kitisen rannalla

Sattasjoesta verkolla saatu n. 2 kiloinen siika