Kevon vaellus 1998
1. päivä
22.6.1998 lähdimme Kirsin kanssa aamutuimaan Rovaniemeltä linja-autolla kohti Kevon
luonnonpuistoa, tarkoituksena oli patikoida 6 päivää.
Pitkän linja-auto matkan jälkeen oltiin vihdoin perillä. Reitin lähtöpaikalla oli
linja-autollinen saksalaisia turisteja. Tutkittiin ensin vähän karttaa ja kirjoitettiin
nimet vieraskirjaan. Onneksi Kirsillä on loistava kielipää niin saatin kuva meistä
Kevon kartan edessä. Kiitos saksalaiselle naiselle, joka kuvan otti.
Vaelluksen lähtöpaikka
Matkaa pystyi taittaa hyvin lenkkareilla sen verran oli jo maasto kuivannut.
Kumikengät oli tottakai matkassa. Ensimmäisen päivän päämäärä oli Ruktajärven
kämppä. Itse luonnonpuisto alkaa hiukan Ruktajärven kämpän jälkeen. Ruktajärvessä
saa vielä ihan laillisesti kalastaa, mutta siitä eteenpäin se onkin jo ankarasti
kiellettyä. Etapilla on ylämäkeä alamäen jälkeen, mutta on sitä tasaistakin.
Päätimme kävellä noin tunnin ja sitten pitää taukoa. Rinkat painoivat kuin synti.
Oma rinkkani natisi joka puolelta uhkaavasti, mutta ehjänä se kesti koko reissun.
Pietimmi Kirsin kanssa taukoa, kun eräs nainen tuli Ruktajärveltä päin. Oli
kuulemma jo reissannut 10 päivää, omia reittejään. Kevolla ei saa poiketa polulta, ja
lintujen rauhoitus päättyy vasta 14. kesäkuuta, eli nainen oli luvattomasti ollut
liikkeellä. Rinkan ja naisen koon suhde kummasti, rinkka nimittäin oli ainakin yhtä iso
kuin kantajakin.
Illan päätteeksi saavuttiin Ruktajärven kämpälle, järvessä on hyvä rautukanta
mitä nyt vieraskirjasta luin. Meidän lisäksi matkalla näimme kyseisen naisen ja
miehen, joka jatkoi Ruktajärveltä vielä matkaansa. Nälkähän siinä matkalla oli
tullut, joten ei kun ruokaa laittamaan. Sitä ainakin oli riittävästi. Ruoan jälkeen
oli aika pistää nukkumaan, olihan ilta jo joutunut pitkälle. Yövyimme kämpässä.
Yöunia häiritse jonkin verran puhelimen pitämä erittäin ikävä vingunta ja naputus.
2. päivä
Aamu sarasti ja oli aika nousta ylös. Aamiaista tekemään, joka oli tällä kertaa
makaronia ja nötköttiä. Aamulla tavattiin Ruktajärven edustalla pariskunta, joiden
kanssa vaihdetiin muutama sana. Matkaa oli lähdettävä taittamaan, jotta keretään
hyvissä ajoin seuraavalle leiripaikalle. Tarkoituksena meillä ei ollut pitää
hirveätä kiirettä reissullamme vaan nauttia kauniista maisemista ja luonnosta.
Heti lähdettyämme vastaan tuli muutaman hengen porukka, jotka kertoivat että
kahluupaikat ovat vaarallisia tulvien vuoksi. Kahluupaikkoja Kevon reitillä on neljä
kappaletta. Minun kokoista miestä, n. 185 cm, oli vesi yltänyt kaulaan asti, vielä kun
virta oli ollut kova. Matkaa oli kuitenkin jatkettava. Toivoimme vain, että tulvat
laskisivat, ennen kuin kerkeäisimme kahluupaikoille. Pahin kahluupaikka oli vastassa 2
päivän päässä.
Matkaa taitettiin hissukseen ja vastaantulijat olivat vähissä, vain yksi nainen tuli
meitä vastaan. Saimme olla todellakin rauhassa. Pietettiin taukoa yhden isomman kiven
luona, johon patikoijilla on tapaan pistää kiviä, niin minäkin olin tehnyt vuonna
1996, kun reissasin ensimmäisen kerran Kevon läpi. Automaattiajastimella otin meistä
yhteiskuvan kiven luona.
Kirsi ja minä kiven luona
Olimme sen verran ajoissa lähteneet reissuun, että sääsket eivät olleet vielä
haittanamme, muutamia harvoja näkyi paikoitellen. Vaikka oli jo kesä niin lunta näkyi
tuntureissa useissa paikoissa. Alla olevassa kuvassa lumen korkeus on yli kaksi metriä.
Lunta oli paikoitellen paksusti
Saavuimme hyvissä ajoin leiripaikallemme, jossa sitten valmistimme maittavan aterian
Blå Bandin kuivamuonasta. Jälkkäriksi söimme Ekströmin mansikkakiisseliä. Kun masut
oli täynnä päätimme lähteä käymään katsomassa Kevon kuvatuinta kohdetta, todella
komeaa kanjonia. Paikalle on todella hieno tulla, kun itse kanjoni aukeaa aivan
yht'äkkiä eteesi, tunnelma on vaikuttava. Valokuvassa paikka näyttää vaisulta, joten
se on koettava henkilökohtaisesti paikan päällä.
Kevon kanjoni
Tultiin takaisin leiripaikalle yöpymään. Itseäni arvellutti huominen, koska
takapuoli oli kiilastunut jonkin verran. Tunne ei ole mitään miellyttävimpiä. Toivoin
vain että huomenna pystyisin kävelemään normaalisti. Leiripaikalta oli vaikea
löytää tasainen paikka teltalle. Kevon usealla leiripaikalle on teltoille
puulaverialustoja, koska maasto on epätasaista.
2. päivän leiripaikkamme
3. päivä
Seuraavana päivänä oli tarkoitus patikoida Fiellun putoukselle. Etappi oli reissumme
lyhin, 6.5 km. Lähdimmekin matkaan vasta päivällä, koska mitään kiirettä ei ollut.
Päivän aikana nähtiin vain kaksi ranskalaista, jotka olivat 2. päivän leiripaikalle
sekä Kirsin näkemä haamumies. Mies oli hypännyt parilla askeleella puron yli ja
jatkanut matkaa Fiellulle päin. Miehellä ei ollut ollenkaan rinkkaa matkassa. Mystinen
tapaus. Olisikohan ollut niitä extriimiurheilijoita.
Fiellulle tultaessa laskeudutaan tunturin päältä kuruun, jossa leiripaikkamme
Fiellun putouksen vieressä on. Ensimmäinen kahluupaikka on juuri Fiellulla. Vuonna 1996
ei siinä vielä ollut vaijeria, josta pitää kiinni, mutta nyt sinne oli valmistunut
sellainen. Päätimme yöpyä turvemajassa, kunhan järjestelimme hiukan tilaa. Mies, joka
oli jatkanut Ruktajärveltä meidän ensimmäisenä päivänä matkaa, oli patikoinut
tänne asti. Pistimme tulet takkaan ja söimme. Kevolla on polttopuut hoidettu
erinomaisesti, todella isoja kelopökkelöitä. Niistä saa meikäläinen tyhmempikin
tulet syttymään.
Fiellun turvemaja
Illan päätteeki käytiin katsomassa Fiellun putousta vielä lähempää. Putous on
muuten 30 metriä korkea. Mitä lähemmäksi putousta tuli sitä sankemmaksi vesihöyry
muuttui, maasto ja puut olivat märkiä. Nousimme vähän ylemmäs liukasta louhikko ja
napsastiin muutama kuva, ennen kuin lähdimme kuivattelemaan vaatteita majaan.
Fiellun putous
Kävimme vielä katsastamassa Kevojokea, joka virtaa ihan Fiellun vieressä. Kevojoen
vesi on todella kirkasta, syvyyttä oli 4 metriä, niin pohjan näki täysin selvänä.
Pari mukavan kokoista taimentakin näin. Voi kunpa olisi voinut kalastaa.
4. päivä
Yö oli aika epämiellyttävä, koska lattialautojen välistä huokui kylmää ilmaa.
Aamiaisen syötyämme oli aika jatkaa matkaa. Heti alkuun oli todella raskas nousu
tunturin päälle. Rappusia oli loputtomiin. Päälle päästyä maisemat olivat todella
kauniit. Kahdestaan saimme vaeltaa jonkin aikaa, kunnes kaksi nuorta miestä oli
syömässä reitin varrella. Levähdettiin jonkin aikaa, mutta ei juteltu heidän
kanssaan. Aikoinaan Kevolla oli tunturimittareiden (Epirrita autumnata)
"massavaellus", jolloin ne nakersivat melkein kaikki puut sieltä. Maisemat ovat
aika ankean näköiset, kun joka puolella on koivun tynkiä. Alla olevassa kuvassa on
muuten lintukin, joka kuikkelehti pitkän matkaa meidän edessä.
Tunturimittarin syömää koivua
Sitten saavuttiinkin Kevon pisimmille yhtäjaksoisille portaille, niitä on yli 400.
Reitti laskeutuu leiripaikalle, jossa Kevojoki virtaa kapeana kanjonista leveämpään
suvantoon. Paikka on varmasti kalaisa.
Kevon pisimmät portaat
Syötiin siinä eväitä, kun samaiset kaksi miestä pyyhälsivät paikalle. Heillä
oli päivän etappina 30 km:n matka. He kävivät pienen uimareissun joessa ja jatkoivat
matkaa. Sitten leiripaikalle tulikin jo isompi porukka, ripariporukka oli lähtenyt
rippileirille Kevolle. Porukkaa virtasi solkenaan paikalle. Lähdimme matkaamaan kohti
yöpymispaikkaamme. Jouduimme ylittämään kaksi kahluupaikkaa. Ensimmäinen oli pahempi,
koska virta oli melko voimakas. Onneksemme tulva oli hellittänyt ja suurta vaaraa
ylityksissä ei ollut. Yhdellä ripariporukan tytöllä oli nyrjähtänyt nilkka,
sääliksi kävi häntä. Toisen kahluupaikan ylitettyämme, saimmekin nousta pari
kilometriä nousua ja vielä kerran nousua. Aina kun luuli, että on jo tunturin
päällä, tuli uusi nyppylä esiin. "Tuhannen" nyppylän jälkeen alkoi jo
näkyä radiomasto, jonka vieressä leiripaikkamme oli. Kirsi alkoi ihmettelemään
leiripaikkaamme, keskellä tunturia, ei minkäänlaista suojaa tuulelta. Leiripaikkamme
olikin alempana, pienessä kurussa, missä oli kota. Kodassa sitten valmistimme ruoan.
Syötyämme pystytimme teltan ja pistimme nukkumaan. Itse olin jo mennyt telttaan, kun
Kirsin mukaan melkoinen karvanaama tuli myös leiripaikalle.
5. päivä
Karvanaama oli jo kerennyt lähteä, kun heräsimme. Aamiaisen syötyämme ja teltan
purettuamme oli aika nostaa rinkka selkään ja jatkaa matkaa.
Rinkkani
Seuraavalle leiripaikalle oli matkaa kahdeksan kilometriä. Muistan hyvin vuoden 1996
reissun, kun meillä oli tarkoitus jäädä samaiselle paikalle, kun nyt yöpymään,
mutta päätimmekin jatkaa matkaa vielä seuraavalle leiripaikalle, jonne oli matkaa se 8
km. Vettä satoi kaatamalla ja takapuoli oli tietysti kiilastunut. Emme jäänet vielä
sillekään leiripaikalle vaan jatkoimme vielä puolitoista kilometriä seuraavalle
leiripaikalle. Siellä sitten istuin 2 tuntia turvemajassa, joka ei vetänyt.
Söimme leiripaikkala, joka oli '96 yöpymispaikan jälkeen seuraavaa. Siellä Kirsi
heitti pari kymmentä pussia pikapuuroa roskiin, kun oli reissun alussa selvinnyt etten
ollut mikään puurojen ystävä. Syötyämme oli jatkettava matkaa. Viimeinen kahlaamo
ylitettiin, jonka jälkeen oli pitkästi nousua meidän yöpymispaikalle. Väsyneinä
saavuimme illalla leiripaikalle, josta jäi huomisella vain 6.5 km matkaa reitin loppuun.
Pistettiin teltta pystyyn ja laitoimme nukkumaan.
6. päivä
Aamu valkeni ja edessä oli reissumme viimeinen päivä. Oltiin syömässä, kun
leiripaikalle tuli vanhempi mieshenkilö. Turkulaisii oli. Sen kanssa jutusteltiin tovi,
kun tuli toinenkin turkulainen, samaa porukkaa. Syötiin ja kuunneltiin Turun murretta,
"Kuis sää ny silletti". Sitten oli aika purkaa teltta ja lähteä jatkamaan
matkaa. Maasto oli lopussa suomaista. Sääskiäkin alkoi jo näkyä enemmän, eivät
tosin vieläkään olleet häiriöksi asti. Matkan varrella oli poroaita, josta alla oleva
kuva.
Minä ja poroaita
Pikkuhiljaa alkoi kuulua autojen ääntä ja lopulta tiekin näkyi. Vielä yhdet
portaat laskeuduttiin alas ja oltiin perillä. Kuusi päivää ja 67 km takana.
Kirjoitettiin nimet vieraskirjaan.
Reissu oli täydellinen, ei satanut yhtenäkään päivänä. Pilvistä oli välillä,
mutta pääasiassa aurinko paistoi täydeltä terältä joka päivä. Suosittelen Kevon
reittiä jokaiselle Lapin luonnosta pitävälle. Sesonkiaikana Kevolla on porukkaa
turhankin paljon, mutta jos haluaa olla rauhassa niin kannattaa mennä kesäkuun aikana.
Linkkejä aiheesta
 Metsähallituksen info Kevosta
Kevo Web Walk
Juha Veijalaisen juttu Kevolta '96
Harri Pullin juttu Kevolta '79
Syysvaellus Kevolla 1995
Jennin ja Jounin näyttävät sivut Kevon vaelluksesta 2001
|
