Suurahvenia pyytämässä 1998
Vuonna 1998 pääsiäisenä lähdettiin Tommyn ja Miikan sekä Niinan kanssa pilkille
tälle huippupaikalle. Tommy oli muistanut, kuinka hänen setänsä oli saanut kyseiseltä
paikalta ongella komeita ahvenia. Päätettiin lähteä katsastamaan paikka, josko sieltä
isoa raitapaitaa tulisi vieläkin. Ladan nokka suunnattiin kohti pohjoista, mielessä vain
isot ahvenet.
Lada jätettiin parkkiin ja loppumatkaa lähdettiin taittamaan suksin. Minulla oli
todella hyvin ergonomisesti suunnitellut kumisaappaat metsäsuksien siteille. Muutaman
"ärräpäät" pääsi ilmoille, kun kengät eivät meinanneet millään pysyä
siteissä kiinni. Pikkuhiljaa alkoi siintää jää puitten seasta. Ilma oli todella
kaunis, aurinko paistoi täydeltä terältä. Hiihdettiin jäälle, jossa sitten syötiin
eväitä.
Miikka otti esille kameran, jolla otettaisiin kuvia reissusta, mutta kameran suljin oli
jäätynyt. Ainoa kuva ahvenista on isäni kotona ottama kuva ahvenista tiskialtaassa.
Kuva on alempana. Hinku oli kova pilkille, joten reikää alettiin kairaamaan. Parista
ensimmäisestä reiästä tuli vain pohjamultaa, onneksi sentään kaira ei tylsynyt.
Pikkuhiljaa vettäkin alkoi löytymään, mutta niitä kaloja ei näkynyt missään.
Turhautuneena jo heitin Miikalle, että taisi jäädä munat kattilalle tällä kertaa.
Reikiä oli kairattu jo useita, mutta nykyn nykyä ei ollut vielä tullut. Luulin,
että pilkkini jäi pohjaan kiinni, kun pölläytin pohjamultia. Mutta ei, siima liikahti,
siellä oli kala. Huusin muille, että nyt taitaa olla kala kiinni. Ensin toiset eivät
uskoneet, kun olin jo kerran aikaisemmin jujuttanut heitä. Sieltähän sitten nousi noin
puoli kiloinen ahven jään päälle. Tunne oli todella mahtava. Siinä lumi pöllysi ja
kaira lauloi, kun muut kiilasivat kylkeen kiinni pilkkimään.
Hetken aikaa oli hiljaista, kunnen minulla taas nykäisi, mutta pääsi irti. Muutkin
alkoivat noita köriläitä saamaan, mutta minulla ei enää nykyn nykyä. Päätin
katsoa, onko syötti vielä paikallaan. Ei ollut syöttiä, eikä liioin koukkua, siima
oli mennyt poikki. Tuli ongelma, kun kaikissa pilkeissä oli vain 0.16 - 0.18 vahvuista
siimaa. Onneksi löysin pilkkirepun pohjalta vanhan siimarullan, jossa oli riittävästi
0.35 siima. Sen päähän sidoin pilkin ja kalaa alkoi tulemaan. Sekin pilkki piti
vaihtaa, kun koukku oikeni muutaman körilään jälkeen.
Piti lopettaa pilkintä, kun kalaa oli tullut niin paljon ja pilkkireput olivat sen
verran pieniä. Reput pullollaan ja selkä vääränä hiihdimme takaisin autolle, jolla
ajoimme kotiin.
Yhteensä kaloja oli tullut 45. Tommy oli saanut 19, Niina 13, minä 10 ja pahnan
pohjimmainen Miikka 3. Jännityksellä punnitsimme kaikki kalat, jonka tuloksena Miikka
oli saanut isoimman ahvenen, 642 grammaa. Minä sain 620 grammaisen, Tommy 618 grammaisen
ja Niina 608 grammaisen. Pienin ahven oli muistaakseni 295 grammainen. Keskipaino oli
tasan 500 grammaa ja kalojen yhteispaino oli n. 22,5 kiloa. Ilta menikin sitten kalojen
perkkuussa, joka ei ollut mikään nautinnollinen operaatio.
Toivottavasti Ahti suo vielä tulevaisuudessa tällaisilla köriläillä, ehkäpä jo
ensi pääsiäisenä. Silloin on toimiva kamerakin matkassa.
Isoin ahveneni painoi 620 g.
|
