Harjuspilkillä 1999
Pääsiäisenä 1998 saimme niin hyvin ahvenia ja isoja, että tarkoitus olikin
lähteä ensin tänäkin vuonna samoille vesille pilkille. Miikka sitten oli keksinyt,
että mentäisiin pilkkimään harjusta jonnekin. Kukaan meistä ei ollut ennen pilkkinyt
oikein tarkoituksella harjusta, mitä nyt minä Miikka Kilpisjärvellä kokeiltiin, mutta
ei sieltä tullut kuin muutama alamittainen. Pilkit viritettiin harjuksen pyyntiin
sopiviksi. Oli mosaria, pystypilkkiä, pelkkää mormyskaa, perhoa, tasareita ja ties
mitä viritelmiä.
Aamulla herättiin ennen sian pierasua kello 04.00. Edellisenä päivänä olin mennyt
nukkumaan siinä 24.00, joten ei ollut ihme, että aamulla oli vaikea nousta ylös.
Hitusen väsytti, mutta pakko oli lähteä reissuun. Vähän murkinaa masun pohjalle ja
sen jälkeen pakkaamaan autoa. Sukset kattoboksiin ja pilkkivehkeet ym. kamppeet
takakonttiin ja olimme valmiit lähtemään. Mie istahin ensimmäisenä ratin taakse. On
se tylsää ajaa, kun muut nukkuu ja itseäkin väsyttää niin perkeleesti, mutta ei voi
nukahtaa, muuten sitä ollaan ojan pohjalla ja kellään ei ole enää hauskaa. Noin
tunnin ajon jälkeen tankkasimma tankin täyteen ja oli Tommyn vuoro olla
"piinapenkissä". Sen, että kerkesin penkille istua, niin olin jo unten mailla.
Miikka ja Niina saivat nukkua koko matkan. Tommy herätti parikymmentä kilometriä ennen
paikkaa, josta jatkaisimme hiihtäen. Tommy ei enää pystynyt ajamaan, silmät eivät
yksinkertaisesti pysyneet auki. Herätin Tommyn lukemaan karttaa, kun olimme kohtuu
lähellä paikkaa, josta jatkaisimme hiihtäen. Oikea paikka löydettiin ja auto
pistettiin parkkiin tien laitaan.
Mie otin tai paremmin annettiin pikkureppu selkään, kun Tommy ja Miikka ottivat isot
rinkat. Olettivat, että minä sippaisin, jos liian raskas rinkka pistettäisiin
selkääni. Mie olin pari päivää ennen sipannut totaalisesti "kolmen"
kilometrin "helpolla" hiihtoreissulla Tosiasiassa matkaa tuli noin 10
kilometriä ja maasto oli hirveän raskas. Hanki petti juuri ilkeästi suksien alta, eikä
sairaallosia kuruja meinannut päästä millään ylös. En ollut syönyt 9 tuntiin ja
matkalla ei tietenkään kellään ollut mitään juomaa taikka sokerista nautittavaa.
Lopussa olin niin sippi, että kun kaaduin niin en jaksanut nousta omin voimin ylös.
Samalla kertaa minulla kramppasi yht'aikaa lonkat molemmilta puolilta, vasen olkapää,
vasen pohje ja jalkapohja. Tälle reissulle olinkin varautunut ja ostanut suklaapatukoita,
jos kone alkaisi piiputtamaan.
Miikka, Niina ja Tommy hiihtivät normaaleilla suksilla, minulla oli Järvisen
metsäsukset. Miikka ja Tommy tekivät edellä uraa, eivät laittaneet minua sinne, koska
varmaan arvelivat, että minä sippaisin. Hanki ei kestänyt kunnolla, sukset upposivat
jonkin verran. Onneksi löysimme vanhan kelkkauran, jota pitkin matka taittui paljon
nopsammin. Julma hiihtoreissu tuntui vielä jaloissa, mutta muuten matka meni ihan
mukavasti. Miikka ja Tommy vetelivät spurtteja edellä, kun minä ja Niina hiihdimme
tasaista vauhtia. Aika meni nopsasti ja lopulta pääsimmekin perille. Otimme sukset
jalasta ja Tommy kävi kairaamassa reiän jäähän. Siitä otettiin vettä ja pistettiin
trangialle kiehumaan. Ateriana oli teetä ja ruisleipää Olympia sulatejuustolla ja
mätitahnalla. Miulla oli vielä kuivalihaa matkassa. Niina pisti sinkkivoidetta
jokaiselle naamaan, koska aurinko paistoi kirkkaasti.
Niina voitelemassa Tommyn kasvoja sinkkivoiteella
Hirmu hinku oli tietenkin päästä jäälle pilkkimään. Kaira lauloi ja hetken
päästä jäällä oli jo neljä neljän tuuman reikää. Vettä ei ollut nimeksikään,
noin 20 senttiä. Kokeilin ensimmäisenä mosaria, mutta kalaa ei tullut. Miikka sai
ensimmäisen harrin, hitusen verran alamittaisen. Mie kokeilin pystypilkkiä, muttei
silläkään tullut. Miikka nosti jo toista ylös, kun vaihdoin taas pilkkiä. Muut olimme
vielä ilman saalista. Reikiä tehtiin lisää, muttei vieläkään minulla napannut.
Sitten Niinakin veti avannosta ylös harjuksen. Se olikin reissumme ensimmäinen mitan
täyttävä.
Reissumme ensimmäinen mitan täyttävä
Lopulta vaihdoin punaiseen volframimormyskaan, jonka yläpuolella oli vielä perho.
Tämä pilkki osoittautuikin todella hyväksi, sillä sain kaikki harjukset reissulla.
Morrin ostin muutama päivä ennen reissuamme Kuoksajärven pilkkikisoista. Perhon ostin,
kun olimme lähdössä Näätämölle. Erä lehdessä oli juttu suurinpiirtein
samannäköisestä perhosta, joku Rhyacophila otus se oli. Näätämöllä sillä ei
saanut mitään, mutta nyt silläkin tuli kivasti harjusta. Vein samalta reiältä
peräjälkeen neljä otettavaa harjusta, taisi siinä tulla pari alamittaistakin. Isoin
oli noin 38 senttinen. Tommy alkoi jo hermostua, kun hänen syöttiään eivät kalat
huolineet.
Mie ja kolme harjusta.
Tommy kairasi ihan miunkin viereen, mutta ei harjus iskenyt. Noh, lopulta se Tommykin
sai avattua kuparisen. Harjusta alkoi tulemaan ihan mukavasti, mutta niitä yli 40
senttisiä ei näkynyt. Muutama alle 10 senttinenkin tarttui pyydykseen. Miikalla oli
kiinni ainakin 55 senttinen, hänen omien sanojensa mukaan. Kyllähän se kala katkaisi
siiman, mutta kalan mitta paljastui myöhemmin. Nosti se Miikkakin sitten arviolta 38
senttisen harrin jäälle.
Miikan isoin, noin 38 senttinen
Vatsanpohjalta alkoi kuulua outoa kurnintaa, elikkä oli aika käydä välissä
heittämässä hiukopalaa hetulaan. Leivän lisäksi herkuttelimme maittavilla pullilla.
Teetä ja mehua tietenkin juomaksi. Tommy oli saanut tähän asti isoimman, noin 40
senttisen. Ennen syöntiä, kuvasimme kaikki saamamme otettavan kokoiset harrit. Pisin
jono on sitten minun =).
Aamupäivän saalis, Minulla 8, Tommylla 7, Niinalla
5 ja Miikalla 4.
Nopsa ateria pilkinnän välissä ja takaisin jäälle. Miikka, Niina ja Tommy menivät
tekemään uusia reikiä vähän kauemmaksi, kun minä jäin vanhoille rei'ille. Vähän
aikaa meni ja jäällä oli kaksi harjusta, 36 senttinen ja vähän yli 30 senttinen.
Hiukan aikaa ihmettelin, kun oma siimani oli keltaista 0.20:n Unylia ja harjuksen suusta
tuli myös pätkä punaista siimaa. Sitten välähti, tämä harjushan on se Miikan 55
senttinen, joka katkoi Miikan siimat. Kovasti oli kerennyt harjua pienentyä parin tunnin
aikana. Miikka olikin noitunut Tommylle, että piru meni saamaan sen kalan. Ei voinut
enää jossitella.
Muut palasivatkin vanhoille rei'ille, kun eivät saaneet uusilta mitään. Sitten miun
pilkissä jysähti. Kala teutaroi oikein kunnolla, kädellä mukailin kalan rihtaisuja,
siima sentään kesti. Kala ei meinannut millään sattua avantoon, kauan sitä sai
hangata, kunnes suostui avantoon. Sen jälkeen se tulikin jo melkein itsestään.
Ennätysharjukseni oli tosiasia. Leathermanilla mittasin sen 46 senttiseksi, mutta
myöhemmin tarkasti mitattuna sille saatiin mittaa 44 senttiä. Pilkki takaisin avantoon
ja heti perään iski toinen iso. Samallalailla kala pisti vastaan, mutta suosiolla sekin
tuli jäälle. Mittaa oli sentti enemmän, 45. 44:n otti mormyskaan ja 45:n perhoon.
Miun 44 senttinen harjus ja pilkki millä kalaa tuli
Kalamiehen onnea
Vielä miulla oli samalla reiällä ainakin samankokoinen kiinni, mutta ei pysynyt.
Sain vielä samalta reiältä yhden noin 36 senttisen. Siihen loppuikin miun kalantulo.
Miikka ja Niina eivät saaneet ruokailun jälkeen yhtään harjusta, minä 5 ja Tommy 2.
Miikka valmiina nappaamaan kiinni Tommyn harjuksen
Harjusta tuli mukavasti, yhteensä saatin 31 otettavaa ja avantoon pistettiin kasvamaan
noin parikymmentä harria. Mie sain 13, Tommy 9, Niina 5 ja Miikka 4. Miikka otti pari
kuvaa minusta harjusten kanssa.
Käsi täynnä harjuksia.
Mie ja kaksi isointa harjusta, 45 ja 44 senttiset
Kerkesimmä Niinan kanssa pakata kamppeet ennen Miikka ja Tommya. Mie otin toisen
kalapussin reppuun, toinen jäi Tommyn kannettavaksi. Sovimmekin, että menemme edeltä,
Tommy ja Miikka kuitenkin saisivat meidät kiinni. Kelkkauraa oli poro kävellyt sillä
välin, kun olimme pilkkineet. Mie vedin tasaista vauhtia menemään. Noin kilometrin
suoran päässä katsoimme, että näkyykö Tommya ja Miikka, muttei silmään sattunut
mitään elollista. Olimme jo melkein perillä, kun Tommy ja Miikka saavuttivat meidät,
olivat lähteneet noin 20 minuuttia perään. Miikka kaatui kaksi kertaa vielä
viimeisillä parilla sadalla metrillä, oli ottanut matka koville. Tommy oli vielä
sipimpi, kerran ei ollut voinut antaa periksi Miikalle.
Auto pakattiin taas ja oli aika lähteä takaisin. Mie ajoin alkumatkan, mutta sitten
alkoi jo silmätluomet niin painaa, että oli pakko pysäyttää. Niina ajoikin sitten
loppumatkan perille. Miun isoimmat punnittiin, mutta puntari jäi molemmilla kaloilla noin
600 grammaan. Olisin olettanut, että olisivat olleet vähän painavempia, 44:n sentään
oli melko pulska.
Linkkejä aiheesta
 Sama reissu Ryytyn Tommyn kertomana
|
