Råston seutu 2005
Pitkästä aikaa juttua pukkaa kalastusreissulta. Pitkään suunnitelimme isäni kanssa uutta reissua Råston alueelle, tällä kertaa
pääpaino oli pyytää enimmäkseen rautua. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli käytettyä lentopalvelua kalareissulla. Voinpa sanoa, ettei jäänyt
viimeiseksi kerraksi. Maksaahan tuo, mutta päivän sillä saapi lisää kalastusaikaa. Sen verran porukkaa lennätetään tunturien taa, ettei meinannut
vapaata väliä meille löytyä. Lento oli varattu neljäksi, mutta niinhän siinä kävi, että vasta ilta kahdeksalta päästiin reissuun. Edellisenä päivänä
ei oltu pystytty lentämään ollenkaan huonon sään takia. Täyttä vuoroa siinä pilotti sai tehdä. Aikamme kuluksi kysyttiin Suomen puolelta tulleilta, että oliko
kalaa tullut. Rautu oli syönyt nihkeästi viime päivinä. "Lentokentällä" odotteli muutaman miehen porukka myös lentoa Råstojärvelle ja tavaraa tuntui olevan
melkoisesti. Luultavasti pelkät tavarat eivät menneet yhdellä koneellisella. Moinen rompemäärä puistatti, mutta kun koneella tullaan takaisinkin, niin helppohan
sinne korpeen on tavaraa roudata. Meillä oli tarkoituksena talsia kävellen pois. Näinpä ollen kannettavaa ei ollut yhtään ylimääräistä.
Usean tunnin odottelun jälkeen pääsimme vihdoin matkaan
Hyvä, että ilmaan oli päästy niin jo melkein oltiin perillä. Vai menikö se aika muuten vaan niin nopeasti maisemia ihaillessa? Järvelle laskeutuessa huomasimme
kalastajan rannalla. Tavarat nopeasti koneesta ja kädenheilautus pilotille, pitkästä aikaa oltiin taas kunnon kalavesillä. Telttapaikkaa ei tarvinnut kauaa etsiä.
Tasainen läntti löytyi nopeasti järven rannalta. Koko reissun aikana ei tuullut juurikaan, mikä oli melko harvinaista. Muutaman sadan metrin päässä olisi ollut
vielä huomattavasti parempi telttapaikka ja suunnittelimmekin jo teltan siirtämistäkin. Kun teltta oli saatu pystyyn piti heti lähteä iltasyönnille kokeilemaan
kalantuloa. Kovin kauaa ei tarvinnut järven rantaa talsia, kun jo oli ensimmäinen harri kiinni. Juuri ja juuri mittaharri, mutta pää oli avattu. Ihan rannantuntumassa
näin useita melko kookkaita harreja pintomassa ja yhden sainkin siiman päähän, mutta aikansa temuttuaan se pääsi irti. Olin jo tässä vaiheessa kerennyt menettämään
Lotto-lipan, jolla olen saanut suurimman harjukseni. Teltalle palattuani olin saanut muutaman pikkuharrin eikä isäkään ollut onnistunut nappaamaan kuin yhden mitan
täyttävän.
Seuraava aamu lähti käyntiin ruisleivällä ja "puksuilla". Kahvit vielä perään. Tämän päivän tarkoituksena oli kiertää lähistön pikkujärviä isot raudut mielessä.
Päätarkoitus oli käydä samaisella järvellä kalassa mistä viime reissulla isäni sai 1300g raudun. Kohtuullisen nousun jälkeen pääsimme liottamaan vieheitä ensimmäisellä
tunturijärvellä. Eipä aikaakaan, kun isä jo väsytteli ensimmäistä rautua. Rautu päästettiin takaisin kasvamaan, kun "näitähän näyttäis tulevan" helposti. Eipä tässä vaiheessa
tiedetty, että kyseinen rautu jäi koko reissun ainoaksi. Aamu oli sumun peittämä ja vettäkin alkoi satamaan. Tämä ei ollut mikään miellyttävä sää ottaen huomioon sen
kivihelvetin mikä oli tiedossa parhaitten järvien luona.
Kevyttä kivirakkaa, tästä se vaan paheni
Yllä olevassa kuvassa kivikko on vielä helppoa kulkea, tästä eteenpäin maasto pahenee huomattavasti. Lopulta pääsimme sille herkkujärvelle, josta toivoimme saamamme
niitä valtavia rautuja, jotka uniinkin olivat uineet. Päätimme, että toinen kiertää toista rantaa ja toinen toista. Järven toisessa päässä tilanne oli isällä täysin tyhjää
ja minulla yksi kala oli seurannut. Jatkoimme kalastusta seuraavalla järvellä, jossa isällä seurasi arviolta 1,5 kilon rautu. Rantavedessä ui myös huomattavasti isompi
yksilö, mutta vieheen nähtyään se ui pakoon. Ei ollut rautu syönnillä. Kokeilimme jos jonkinlaista viehettä, mutta tuloksetta. Jatkoimme uusille järville, mutta tyhjää
antoivat nekin. Ei auttanut muuta kuin talsia takaisin teltalle "tyhjin käsin".
5 minuuttia aiemmin ei olisi nähnyt vastarantaa
Ensimmäisen kerran näimme Kiirunan
Olin lainannut kaverilta reissua varten Garminin 60CS GPS:n, jossa alueen kartat. Laitteesta oli todellakin hyötyä, kun sumun takia moneen otteeseen ei oltu
varmoja, että mikäs lampi se tuossakin on. Kummasti tuo sumu saa pienenkin lamperon näyttämään isommalta. Taisipa olla päivän kalareissu sen verran pettymys, että
ruokailun jälkeen noin klo 18.00 pistin maate ja heräsinkin vasta seuraavana aamuna. Isä oli käynyt iltasyönnillä järvellä, muttei muutamaa pikkuharria lukuunottamatta
ollut saanut mitään.
Seuraava aamu valkeni ja samanmoinen sumu oli vieraanamme. Tänään oli tarkoitus tehdä noin 15-16 kilometrin reissu (saman mittainen kuin eilen) toisille rautujärville.
Tutuksi tulleet puksut ja kahvit naamarin ja nokka kohti tunturia. Ensimmäisenä kokeilimme kalastaa hyvin pienellä lamperolla, joka oli toisesta päästä melkoisen syvä. Aivan
kuin kaivoon olisi heittänyt. Kuulimme myöhemmin, että heinäkuun puolella tuttavamme oli saanut kyseisestä lammesta vajaan 2 kilon raudun. Kyllä sitä kalaa siellä on,
mutta rautu ei kerrassaan syönyt. Jatkoimme puroa kalastellen aina seuraavalle järvelle. Järvi on kohtuu matala ja siinä pitäisi olla pientä rautua kohtuudella. Jälleen
ei minkäänlaista elonmerkkiä. Tässä vaiheessa pidettiin pieni palaveri, jotta jatkammeko matkaa vielä "paremmalle" rautujärvelle vaiko kipaisemmeko muutaman kilometrin
päässä olevalle joelle pyytämään harjusta. Harjus voitti 2-0.
Tässä vaiheessa raudun kalastus alkoi jo hieman puuduttamaan
Matkalla joelle isä halusi käydä vielä heittelemässä yhdellä lamperolla, joka oli matkan varrella. Tyhjää tuli sieltäkin. Satuimme tulemaan joelle todella maukkaalle
kohdalle. Pieni putous laski todella syvän oloiseen poteroon. Ei muuta kuin perhovehkeet esiin ja harria pyytämään. Eipä aikaakaan, kun jo ensimmäinen vajaa 30 senttinen
oli kiinni. Isäkin vaihtoi perholitkaan. Harria tuli vaikka kuinka paljon, yhteensä tuosta pikku poterosta tuli varmasti ~30 pientä harria. Yhtään isoa kalaa ei perhoihimme
tarttunut.
Hauska puro, joka lähti kivilohkareesta
Tästä tuli pikkuharria mahottomasti
Kalat oli pieniä
Harjus otti hyvin perhoon
Kalastelimme jokea ylävirtaan, vesi oli vähissä, mutta harria tuli lähes jokaisesta mahdollisesta paikasta. Kookkaimpien ollessa 38 sentin luokkaa. Matkan varrella
törmäsimme suomalaisten telttapaikkaan, joita jututimma. Harria oli tullut viereisestä suvannosta hyvin, ei mitään isoa, mutta puolen kilon kalaa kuitenkin. Toinen kavereista
väitti saaneensa myös siian, melko harvinainen tapaus vajaassa 700 metrissä. Suvannossa tuntui olevan harria ja minä sainkin siitä koko reissun isoimman, 40 senttiä ja painoa
se puoli kiloa. Läheisellä suvannolla pääsimme todistamaan siikojen pintomista, yhtään emme saaneet, mutta olemme satavarmoja kalojen olleen siikoja. Harria tuli edelleen
paljon, mutta isot puuttuivat. Isä näki rantaveteen kookkaan harrin ja sainkin luultavasti sen tartutettua, mutta
siima meni poikki. Isä päätti kalastella vielä pikku lompoloita,
mutta minä olin saanut päivän kalastusannoksen täyteen. Telttamme lähelle olevalla tulipaikalla oli jätetty ison raudun ja hauen raadot. Kovin korkealta sitä haukeakin tulee. Isä
löysi vielä kivikasan alle piilotetun kumiveneen, joka oli aika kehnossa kunnossa.
Päivän kokonaissaalis huiteli varmasti 100 harjuksen tienoilla.
Fileet oli raudusta otettu, painoa ollut varmaan 2,5 kilon paikkeilla
Joku oli onnistunut järveltä hauenkin jallittamaan, fileet oli tästäkin otettu
Joku oli piilottanut kivien väliin rikkinäisen kumiveneen
Telttapaikkamme
Taas koitti uusi aamu ja tänään oli tarkoitus paineilla takaisin ihmisten ilmoille. Jälleen kerran vieraanamme oli tiheä sumu, joka päivän mittaan kuitenkin selveni.
Karttagepsistä oli jälleen valtavasti hyötyä. Tarkoituksena oli käydä heittelemässä vielä yhdelle järvellä matkan varrella. Viime reissulla saimme järveen laskevan puron suusta
paljon pikkuharria.
Söimme paikalla hieman evästä ja kalastimme jonkin aikaa. Pikkuharria pintoi kovasti ja yhden juuri mitan täyttävän onnistuin lipalla saamaan. Aina välillä vieheen
perässä ui useampikin harjus, mutta eivät ronkelit ottaneet kiinni. Aikani heiteltyäni valtava kala seurasi viehettä, mutta pyörähti takaisin syvemmälle. Kalan profiili
muistutti enemmän rautua tai taimenta kuin harjusta. Järveen laskevassa joessa oli syvä potero juuri ennen järveä, jossa isä näki komean kokoisen harjuksen. Päätin kokeilla
perholla, josko saisin kalan jallitettua. Sidoin siiman päähän Silver March Brownin (muunnelma). Heti ensimmäisellä heitolla näin, kun matalasta iso harjus iski vauhdilla
perhoon, mutta ei pysynyt kiinni. Tämän jälkeen saikin pyytää tyhjää. Oli aika jatkaa matkaa takaisin ihmisten ilmoille.
Pitkähkön vaelluksen jälkeen olimme takaisin sivistyksen parissa. Hyvin tuo matka taittui vaikkakin lopussa rakko haittasi hiukan kävelyä. Pitkästä aikaa oli todella
hienoa päästä kunnon maisemiin kalastamaan. Vaikkakaan raudun osalta reissu meni plörinäksi eikä isoja harrejakaan saatu, niin oli reissu silti antoisa. Sääskiöljyä ei
tullut käytettyä koko reissun aikana, ja minä sentään ole aika arka noille hyttysille. Keli olisi voinut olla hieman lämpimämpi ja aurinkoisempi, ehkäpä rautu olisi syönyt
silloin paremmin. Kuulimme myöhemmin, että samaisilta järviltä heinäkuussa oli tullut enemmänkin sellaista 2 kilon rautua. Kokemukset lentokuljetuksesta oli ihan positiiviset
vaikkakin lentomme lähti 4 tuntia myöhässä. Tähän oli kuitenkin osattu jo varautua. Isommalla porukalla helikopteri tulisi edullisemmaksi ja helikopterilla nyt voi laskeutua
lähes minne vain. Lähinnä tuota lentokuljetusta puoltaa juuri se, että sillä säästää sen yhden lisäpäivän kalastukselle. Sen huomasi myös, että roskaa tosiaan on enemmän kuin
pari vuotta sitten. Kulkijaa tuntuisi siten olevan enemmän. Tämän on myös huomannut alueelle kauan liikkunut tuttavamme.
|
