Vaskolompolo 2002 (16.6 - 19.6)

1. päivä

Hain Pekan Kemistä ja kahvittelun jälkeen olimmekin jo matkalla kohti Kalmankaltiota. Olimme päättäneet ajaa Tornion kautta Muonioon ja sieltä sitten Nunnaseen. Aamu oli aurinkoinen ja pilviä ei liiemmin näkynyt. Pellossa käytiin huoltoasemalla kahvilla ja kuultiin motoristilta, että ylempänä tuli vettä. Muonion jälkeen vesisateet sitten alkoivatkin, välillä satoi reilummin välillä taas vähemmän. Kalmankaltion "parkkipaikalle" päästiin ja todettiin, ettei muita autoja paikalla ollut.

Sade sopivasti lakkasi hetkeksi, joten pyörät ja rinkat saatiin pakattua valmiiksi suhtkoht kuivissa olosuhteissa. Lähtöä valmistellessa paikalle pyyhälsi muuan vaeltaja, jonka kanssa vaihdettiin muutama sana. Kuivaa kuulemma oli ollut ja ensimmäiset sateet olivat sattuneet juuri meidän reissumme ensimmäiselle päivälle. Sääskiä inisi jonkin verran ympärillä, joten pistettiin Ohvia naamaan ja lähdettiin polkemaan kohti Pahtajärven porokämppää.

Kuljettiin samaa reittiä kuin edellisilläkin kerroilla Pahtajärvelle. Kuivaa todellakin oli, suotkin olivat ihan halkeilleet ja niistäkin pääsi melkein jokaisesta pyörällä taluttamatta lävitse. Purot, joissa viime reissuilla virtasi vesi, olivat nyt täysin kuivia, hyvä että juomavedet saatiin. Porokämpälle päästiin vaatteet märkinä, pientä sadetta oli melkein koko matkan ajan. Kämppä oli nyt lukittu munalukolla ja uusi huussikin oli rakennettu. Edellinen käymälä olikin siinä kunnossa, ettei sinne kehannut edes asioilleen mennä. Porokämpältä matka jatkui patikoiden Vaskolompolon kämpälle.

Kämpällä luettiin ensin vieraskirja, joka oli vaihdettu marraskuussa 2001. Eipä siihen kovin montaa merkintää ollut kerennyt tulla. Sitten pistettiin trangialla evästä tulemaan, nälkä alkoi jo näet painamaan. Ruokalistalla oli valkosipulipastaa ja nötköttiä pestokastikkeen kera, eipä ollut hullumpaa. Kauaa ei ruokalevolla viitsitty olla, kun jo piti lähteä testamaan, josko reissu alkaisi yhtä hyvin kuin viimeksi isäni kanssa. Annoin Pekan mennä Vaskon ensikertalaisena paikalle, josta viime vuonna sain 1700 g harjuksen. Ensimmäiset jännittyneet heitot ja ei edes pientä varovaista töytäisyä tuntunut kummankaan vavassa. Ei tullut nyt isoa heti alkuun, niinpä päätettiin vaihtaa paikkaa. Pekka lähti kämpästä katsoen vasemmalle ja minä oikealle. Noin viidennellä heitolla Pekalla olikin jo kala siiman päässä ja muutaman hetken päästä jo turvallisesti rannalla. Pekalla oli siimana 0.14 mono, joten varovainen täytyi olla turhien riuhtomisien kanssa. Mittauksen ja punnituksen jälkeen viralliset lukemat olivat 43/680, ihan kelpo harjus alkajaiseksi.

Reissun ensimmäinen harjus

Reissun ensimmäinen, 43 cm / 680 g

Siirryin kohtaan, jossa tiesin varmasti olevan harreja. Eipä aikaakaan, kun siiman päässä oil noin 35 senttinen pyristelemässä, mutta rannan tuntumassa pääsi irti. Heti perään alamittainen kävi seuraamassa ja lopulta ylös asti sain noin 30 senttisen, joka pääsi kasvamaan isommaksi. Se olikin ainoa sen päivän harjus minulle, pari tosin kävi seuraamassa vielä. Pekka taas oli toisaalla kunnostautunut haukien kalastuksessa, tilanne oli päässyt jo repeämään 2-0 tilanteeseen Pekan hyväksi. Viehetappioissakin Pekka johti jo samoin lukemin.

2. päivä

Aamulla ei syöty muuta kuin pari ruisleipää kahvin kera. Ilma oli todella hyvä, viileä ja puolipilvinen, aurinko pääsi välillä vähän lämmittämään ilmaa. Ideana oli kalastaa Vaskojoen latvoja sekä järvi, joka on oikeastaan lompolo myöskin. GPS:n avulla järvelle löydettiin helposti (kompassi jäi matkasta). Edellisen vuoden reissulla isän kanssa tämä paikka oli osoittautunut parhaimmaksi. Serkkupojat taas omilla reissuillaan eivät olleet saaneet nykäystäkään paikasta. Harjusta alkoi tulla hyvin ja hetken päästä siirryin johtoon niukasti 43 sentin ja 700 gramman painoisella purve-evällä. Pekka tosin saalisti paikalta huomattavasti enemmän harreja kuin minä, hänen käyttämä suhteellisen iso kakkos-koon täyshopea Mepps osottautui hyväksi harjuslipaksi. Aikamme harjuksia narrailtuamme päätimme lähteä jatkamaan matkaa kohti latvojen "alkupäätä".

Oikeaan paikkaan osuttiin aikastalailla helposti, vaikkakin pieniä sekaannuksia sattuikin. Merkkasin oikean paikan GPS:ään ja naposteltiin hiukan kuivattua naudanlihaa, taikka Pekan mukaan muumioitunutta lihaa. Vettä oli ihan hyvin vaikka oli ollut hyvin kuivaa. Ensimmäinen harjus napattiin heti ensimmäisellä heitolla, saamamiehenä jälleen Pekka.

Ensimmäinen latvoilta

Pekka väsyttelee ensimmäistä latvoilta

Kuten edellisellä reissulla, niin tälläkin jokaisessa mahdollisessa paikassa oli harjus. Pääasiassa koko oli 30 - 38 senttiä. Suurin osa kaloista tuli lipoilla (niitä nyt heiteltiinkin suurimmaksi osaksi), liitsissä oli yks kiinni ja Pekka sai yhden Nalle Puhilla. Ihan lupa-alueen päähän asti ei kalastettu, pitempää suvantoaluetta noin puoleen väliin. Suvannossa meinasi haukikilpailu kaventua tilanteeseen 2-1, mutta onneksi kerkesin vetää lipan pois hauen edestä. Siihen se jäi hölmistyneenä jalkojen juuren pälyilemään.

Uusi vapanikin kerkesi sitten katketa kalastuksen lomassa, poikki napsasti todella helposti. Vähän tieten alkoi potuttamaan, kun toista vapaa reissussa ei ollut mukana ja päiviä oli vielä muutama jäljellä. Sain kuitenkin joten kuten vavan korjattua kalastuskuntoon.

Patikoimme takaisin Vaskolompolon kämpälle järven kautta, koska olin unohtanut puukkoni sen rannalle. Illalla savustettiin kaksi vajaa 600 grammasta harjusta savustuspussissa sekä samassa hiilloksessa kypsyivät pesto-uuniperunat lisukkeeksi. Pari muuta harjusta vein hetteeseen "jääkaappiin". Ruoka mastui taivaallisen hyvälle ja mielikin osittain piristyi vaikkakin vapa katkesi.

Ennen nukkumaan menoa päätettiin, että seuraava päivä olisi "lepopäivä", kalastettaisiin Vaskolompolo ympäri, josko siellä toisella puolella olis taas niitä hauentuppeja.

3. päivä

Seuraava päivä lähti käyntiin kaurapuurolla ja kahvilla. Keli oli hieman tuhnuinen, välillä satoi tihuuttamalla. Ideana oli siis kiertää lompolo ympäri, josko toiselta puoleltakin saisi harjuksia, vaikkakin edelliset reissut olivat antaneet sieltä vain haukia. Vaskolompolon yläosa näyttääkin enemmän haukipaikalta kuin itse keskiosa ja toinen pää. Eipä aikaakaan, kun väsyttelin noin kilon haukea, joka sitten iloisesti katkaisi vavan toisesta kohtaa. Eipä näyttänyt olevan kovin hyvä ostos uusi vapani. Tässä vaiheessa jo ajattalin, että samapa täältä on lähteä jo pois, kun vapakaan ei kestä.

Pekalla kävi jokin siiman päätä täräyttämässä, eikä Pekan mukaan ollut ainakaan kovin pieni. Hetken päästä samoilta jalansijoilta Pekka saikin 37 senttisen. Eri lippa siiman päähän, jos iso vielä ottaisi. Siiman ollessa 0.14 monofiili pienikin lippa lentää pitkälle, mutta nyt lippa lensi TODELLA pitkälle, koska siima jostain syystä jo heitossa katkesi. Pekka karkasi jo 3-0 tilanteeseen viehetappioissa.

Loppuaika kalastettiinkin Pekan vavalla vuorotellen ja silloin tällöin myös tämä haukipuoli antoi harjuksia, mutta mitään isoja ei kuitenkaan saatu. Nälkä alkoi pikkuhiljaa huomautella olemassa olostaan, joten hipsimme kämpälle ruokaa tekemään.

Tässä vaiheessa tuli yksinvaeltaja kämpälle tekemään aamupuurot, hän jäi ainoaksi ihmiseksi joka reissun aikana nähtiin. Oli kuulemma viikon reissulla ja lähtenyt Puljusta liikenteeseen. Edellisen päivän ei ollut liikkunut mihinkään ja matka jatkui vielä Vaskojoen kämpälle ja sieltä vielä Lemmenjoelle. Aika hurjan reissu oli tiedossa ainakin mun mielestä. Sain sitten korjattua vavan erkkarilla ja urheiluteipillä kohtuulliseen kuntoon. Vapa kestikin koko loppureissun ajan.

Illalla aina ilma tyyntyi ja kalat alkoivat käydä pinnassa. Pintomisia näkyi melkein koko lompolon alueella etenkin kämpästä katsoen oikealle, jossa tosin on hyvin matalaa. Päätimme koettaa heittää perhoa Pekan 2 metrin vavalla, perhokela löytyi minulta. Pistin vavan kuntoon ja perukkeen päähän Nalle Puhin ja suuntasin nokkani paikkaan, jossa olin nähnyt harrin tuikkivan useasti samassa kohdassa. Kahlasin veteen varovasti sen matkaa kuin kumpparit antoi varaa ja aloin vispaamaan siima. Pekka otti kameran esille, jos saisi napattua kuvan, kun harjus nappaa perhon. Ensin heittämisestä ei tullut oikein mitään, mutta lopulta sain heitettyä perhon tarpeeksi kauan. Tyynessä vedessä Nalle Puh näytti houkuttavalta ja ei mennyt kauankaan, kun tuikkirengas ilmestyi perhon kohdalle. En ensin oikein älynnyt, että kalahan oli napannut perhoon. Tein vastavedon ja kala oli kiinni, mutta ei vaikuttanut kovin isolta. Kala kuitenkin alkoi tuntumaan raskaammalta, kun sain kelattua siima. Lopulta kala tuli näköpiiriin ja jo selkäevästä tiesi, että nyt puhuttiin jo ihan eri kalipeerin harjuksesta. Annoin kalan rauhassa väsyttää itsensä. Välillä harjus uiskenteli rauhallisesti ja välillä sitten käytiin kunnolla haukkaamassa ilmaa. Lopulta tuli viimeiset hätähyppäykset ja harjus antautui. Vedessä kala näytti paljon pienemmältä mitä se oli rannalla, jopa oma ennätys saattoi olla vaarassa. Mittaus antoi pituutta 57,5 cm ja punnitus paino 1650 g, eli vaivaiset 50 g jäin omasta ennätyksestä. Kuitenkin tuli rikottua perhoharjusennätys ihan reilulla kädellä. Pekka otti väsytystilanteesta useita kuvia, joita pari alempana.

Väsytystilanne

Välillä rauhallisemmin...

Väsytystilanne

... ja välillä kiivaammiin

Harjus 57,7 cm / 1650 g

Turvallisesti käsissä (57,5/1650)

4. päivä

Pekan aloitteesta päätettiin käydä kokeilemassa vielä toisessa lompolossa sekä pikku lammella siinä matkalla. Lammesta ei saatu kuin hauki, eikä paikka muutenkaan oikein lupaavalta näyttänyt. Pian olimmekin lompololla ja Pekka suuntasi paikkaan, josta saimme 6 harjusta samalta seisomalta. Itse menin heittelemään virran suulle. Heti ensimmäisellä heitolla sain 38 senttisen. Pekkakin sai heti alkuun mittakalan. Muutaman heiton jälkeen sain jo vähän paremman kokoisen 46 / 950 harjuksen, jonka päästin takaisin kasvamaan isommaksi.

Kuljeskelin hiljakseen Pekan luokse ja muutamia harjuksia saimme sieltä täältä. Käskin sitten Pekan mennä heittelemään virran suuhun, jos siitä vielä saisi. Aikainsa Pekka siinä heitteli ja joku kala oli käynyt tökkäämässä lippaa, mutta ei ollut huolinut. Mie päätin sitten vielä muutaman heiton siinä heittää. Tyhjältä vaikutti, mutta arviolta kymmenennellä heitolla kala nappasi kiinni. Pekka lausui heti, että jos toi on jotain puoltoistakiloinen niin alan huutaa. Vastasin, että ei tunnu niin isolta. Sanat tosin piti perua, kun harjus hyppäsi ilmaan, se näytti jopa isommalta kuin eilisen jättiläinen. Pekka taas napsi kuvia väsytyksestä. Aikansa kalaa piti väsytellä vaikkakin isot harjukset eivät ihmeemmin jarrua narauta vaan uivat melko rauhallisesti ja välillä tekevät iloisia hyppyjä. Lopulta sain nostettua kalan niskasta rannalle ja isohan se oli, 56 senttiä ja 1520 g. Niin siinä sitten kävi, että se oli Pekan manaama puoltoista kiloo.

Harjus ilmassa

Kiivaimpia hetkiä

Harjus 56/1520

Oikea possu (56/1520)

Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä sitten takaisin autolle ja kotio. Radiosta kuunneltiin, että huomennakin ehkä satelee vettä, joten illalla katselimme miksi ilma yöksi muuttuu. Ilma tyyneni ja pilvetkin alkoivat rakoilla, joten noin 23.30 olimme pakanneet tavarat ja lähdimme liikenteeseen.

Välillä Pekka kävi kokeilemassa Kietsimäjoella tammukkaa, mutta kalaa ei tullut. Jokin kävi kuiten lippaa näykkäämässä, joten ei joki tyhjä ollut. Itse paikka on kyllä sen näköinen, että siitä luulisi takuuvarmasti saavan edes jotain, mutta isäni kanssakaan ei saatu edes tärppiä. Koko yö meni paluumatkaan ja kohtuu väsyneinä oltiin perillä. Suoraan lähdettiin ajamaan kohti Rovaniemeä, kuskia piti aina välillä vaihtaa, kun silmät välillä loppasi ansiokkaasti.

Kietsimäjoki

Kietsimäjoen suvanto

Yhteenvetona reissusta voisi sanoa, että harjuksia saatiin noin 40 kappaletta isoimpien sattuessa minulle. Pekalla oli jokin kirous, kun hänelle ei suotu yhtään yli kiloista, tosin yksi punnitsematta jäänyt harjus saattoi olla siinä rajoilla. Määrällisesti Pekka tosin sai enemmän harjuksia kuin minä, ja meni tuo haukikuninkuuskin Pekalle 5-2. Rovaniemellä punnitsin vielä 4 ottamaani harjusta puntarilla ja painoa oli 4500 g, siis perattuna.

FFF:n juttu Lemmenjoen kansallispuiston kalapaikoista